Luostarikeskus Panagia
Athos-Säätiön tarina alkoi kutoutua 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, kun nykyisen luostarikeskuksen johtaja ortodoksista teologiaa opiskelevana vieraili Athoksella. Athoksen Isät tekivät häneen syvän vaikutuksen valoisilla, helposti lähestyttävillä ja henkistä hyvinvointia huokuvilla persoonillaan, jotka olivat lujasti ankkuroituneet Jumalaan. Katkeamaton yhteys Jumalaan oli heidän ainoa pyrkimyksensä. Samalla he kuitenkin olivat syvästi kiinnostuneita kohtaamistaan ihmisistä ja valmiit osallistumaan heidän elämäänsä rukouksen kautta.
1990-luvun viimeisinä vuosina Athokselle hakeutui kaksi suomalaista miestä kilvoittelemaan. Toisen heistä, nykyisen pappismunkki Joosefin kautta syntyi yhteys ensiksi Filotheoksen luostarin ja myöhemmin Pyhän Andreaan skiitan johtajana toimivaan arkkimandriitta Efraimiin.
Vuonna 2001 perustettiin ortodoksinen Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö - niminen yhdistys sen jäsenille läheiseksi tulleen Filotheoksen luostarin tunnetuimman pyhän mukaan. Veljestön puitteissa alettiin julkaista ortodoksista hengellistä kirjallisuutta ja kokoontumaan kolmesti vuodessa jäsenkokouksiin. Näissä jäsenkokouksissa kypsyi haave Suomeen perustettavasta Athoslaisesta luostarista. Konkreettisesti asia nousi ensimmäistä kertaa esille vuonna 2011 arkkimandriitta Efraimin Suomen vierailun yhteydessä.
Arkkimandriitta Efraim piti ajatusta luostarista hyvänä ja asiassa edettiin. Seuraavana vuonna perustettiin Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö. Säätiön puitteissa alettiin etsimään vanhan koulun tapaista pientä paikkaa perustettavalle luostarille. Ensimmäiseksi etsijöille tuli kuitenkin vastaan nykyinen kiinteistö, maan toiseksi suurin kehitysvammaisten keskuslaitos, joka oli lopettamassa toimintansa. Ensi löydöstä kerrottiin Vanhus Efraimille Athosvuorella käynnin yhteydessä. Kaikkien yllätykseksi hän oli heti vakuuttunut, että paikka oli tarkoitettu hankittavaksi hengellistä toimintaa varten. Paikassa häntä miellytti erityisesti hyvä sijainti ja kaunis luonto.
Monien mutkien kautta ostotarjous kiinteistöstä hyväksyttiin vuonna 2013. Paikka nimettiin Jumalanäidin mukaan Panagiaksi (”Kaikkeinpyhin”), sillä se tahdottiin omistaa hänelle, aivan niin kuin Athoksen isätkin olivat omistaneet hänelle oman kilvoittelupaikkansa. Alusta lähtien päämäärä oli selvä: alueelle tulee perustaa kaksi itsehallinnollista luostaria, toinen miehiä ja toinen naisia varten. Luostarit eläisivät Athosvuoren hengellisessä perinteessä voimavarojensa mukaan. Alueella on paljon rakennuksia, joten ajatuksena oli sisällyttää paikkaan myös muuta luostarimiljööseen soveltuvaa toimintaa, kuten asumuksia ortodoksivanhuksille ja yksityiskoulu ortodoksilapsille. Monia ihmeellisiä asioita tapahtui oston yhteydessä.
Paikka ja tehtävä on otettu vastaan kuuliaisuudesta Jumalalle tarjoutuen Hänen käyttöönsä, sikäli kun Hänellä on jokin suunnitelma paikan varalle. Luostarikeskus Panagian päärakennuksessa ("Karieksessa") sijaitsee Ilosanoman kappeli, Ortodoksinen kirjakauppa Filokalia, osa vaihtuvista näyttelyistä ja pyhälle kirkkoisä Basileios Suurelle suunniteltu kirkkotila seinämaalauksineen. Trapesassa- eli ruokalarakennuksessa on trapesan lisäksi Pyhälle Kosmas Aitolialaiselle pyhitetty kappeli ja Eulogeite!-kahvila seinämaalauksineen sekä auditorio, jossa järjestetään konsertit ja suuremmat seminaarit. Trapetsaa vastapäätä sijaitsevat ikonimaalaamo ("Zografos") sekä Käytettyjen tavaroiden Puoti. Vanhassa koulurakennuksessa järjestetään perhetoimintaa, leirejä ja seminaareja.