Kirkko ei voi olla olemassa ilman yhteistä rukousta ja ilman jäsentensä eukaristista yhteyttä. Ilman yhteistä rukousta, ilman yhteistä uskonnollista elämää ja hengellisen todellisuuden läsnäolon kokemusta on mahdotonta rakentaa kotiseurakuntaa - kristillistä perhettä, maailmanlaajuisen Kristuksen Kirkon pienintä yksikköä. Moni rippi-isä ymmärtää tämän hyvin. Arvostettu Moskovalainen rippi-Isä (k. 1962) Aleksander Tolgsky ei kysynyt synnintunnustuksessa vain sitä, että rukoileeko hänen hengellinen lapsensa joka aamu ja ilta, vaan rukoileeko hän päivittäin puolisonsa kanssa.
Uskovaisten liturgian aikana pappi lausuu seuraavan rukouksen: "Anna meidän niin kuin yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä edes kantaa kunniaa ja veisata ylistystä Sinun kunnioitetulle ja jalolle nimellesi, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen."
Jos pappi pyytää, että koko kirkolla, jokaisella kirkossa seisovalla, olisi yksi suu ja yksi sydän rukoilevaan ja eukaristiseen yhteyteen Pyhän Kolminaisuuden kanssa, niin vielä enemmän on välttämätöntä, että niillä, jotka muodostavat "yhden lihan" olisi yksi suu ja yksi sydän. Kuinka tämä yksi liha voisi olla esittämättä Herralle yhteistä rukousta tarpeidensa puolesta, olla kiittämättä ja vahvistamatta ykseyttään yhteisen vuorovaikutuksen kautta Jumalan kanssa!
Yhteinen rukous suojaa riidoilta, pakottaa riitelevät sovintoon ja auttaa ratkaisemaan ihmisten välillä syntyviä väärinkäsityksiä. Se tulisi ottaa käyttöön avioelämän ensimmäisistä päivistä lähtien - myöhemmin sen perustaminen on paljon vaikeampaa. Yhteinen rukous syntyy helpommin sielujen täydellisessä rakastavassa avoimuudessa toisiaan kohtaan, kun etsitään yhdessä uuden yhteiselämän tapoja ja käytäntöjä. Koko perheen yhteisen vuorokausirytmin löytäminen on paljon helpompaa ennen lasten syntymää. Aviomiehen ja vaimon yhteinen rukoussääntö on kotiseurakunnan rakentamisen perusta. Se auttaa rukouksen kehittymisessä lapsissa ja järjestämään koko perheen yhteisiä rukouksia.
Joskus kuulee vastalauseita puolisoiden yhteistä päivittäistä rukousta vastaan ​​sekä maallikoilta että nuorilta papeilta. Ennen kuin vastataan näihin väitteisiin, on hyvä palauttaa mieleen, miten pyhät isät erottavat rukouksen eri asteet.
"Ensimmäinen aste", kirjoittaa pyhä Feofan Erakko, on fyysinen rukous. Sen sisältö on enimmäkseen lukemista, seisomista rukouksessa ja kumarruksia. Tällä tasolla huomio herpaantuu, sydämessä ei ole vastakaikua rukoukselle, eikä ole halua rukoilla: meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, työtä ja hikeä. Tästä huolimatta on asetettava rukoussääntö ja on rukoiltava. Tämä on toiminnallista rukousta. Toinen aste on keskittynyt rukous: mieli tottuu keskittymään rukoushetkellä ja sanomaan rukouksen sanat ymmärryksellä, ilman harhailua. Huomio sulautuu kirjoitettuun sanaan ja se tulee lausuttua ikään kuin ne olisivat rukoilijan omat sanat. 
Kolmas aste on tunteen rukous: huomio lämmittää sydäntä, ja ajatuksissa olevat sanat muuttuvat tunteeksi. Kun sanoissa on katumusta, liittyy siihen myös katumuksen tunne sydämessä; kun sanoissa on pyyntö, sitä seuraa tunne pyydettävän tarpeesta. Rukoilija, jonka keskittyminen on kääntynyt rukouksen tunteeseen, rukoilee jo ilman sanoja, sillä Jumala on sydämen Jumala... Samaan aikaan lukeminen voi pysähtyä, kuten ajattelukin. Mieli kuitenkin pysyy rukouksessa.
Neljäs aste on hengen rukous. Se alkaa, kun rukouksen tunne muuttuu jatkuvaksi. Se on Jumalan Hengen lahja, joka rukoilee puolestamme – rukouksen viimeinen aste, joka voidaan ymmärtää.
Rukouksen asteet heijastavat ihmisen Jumalan luokse kohoamisen asteita. Maallista elämää viettävien ihmisten rukousasteet saattavat vuorotella, samalla kun yksi niistä on hallitseva rukouksen aikana. Tyypillisesti naimisiinmenoa suunnittelevien ja juuri avioituneiden ihmisten rukous on joko toiminnallista tai keskittynyttä. Henkilö, joka elää jatkuvassa rukouksessa, hengellisen hurmoksen tilassa, ei pyri naimisiin: avioliitto ja maalliset huolet vain häiritsisivät hänen hengellistä iloaan ts. tunnetta täydellisestä yhteydestä Jumalan kanssa. Siksi puhuessamme puolisoiden yhteisestä rukouksesta, tarkastelemme rukouksen alempia asteita.
Millaisia vastalauseita saatetaan esittää aviomiehen ja vaimon yhteisille rukouksille? 
Ensinnäkin usein sanotaan, että "kun joku lukee säännön ääneen, toisen ajatukset lähtevät kaukaisiin maihin". Mutta meidän ajatuksemme, jopa kirkossakin, menevät usein ”kaukaisin maihin”. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän pitäisi mennä kirkkoon – meidän on koottava ajatuksemme. Yhteisessä kodin rukoussäännössä, toinen rukoilee ääneen, toinen toistaa rukouksen sanat mielessään. Molemmat puolisot ovat yhdessä kääntyneinä Jumalan puoleen yhteisissä sanallisissa uhreissa, ylistyksissä ja kiitosveisuissa. He ovat yhdessä anomassa Häneltä henkisten, sielullisten ja fyysisten tarpeiden mukaisia asioita.
Eräs ensimmäisten vuosisatojen kirkollisista kirjoittajista korosti, että kristityt kokoontuvat yhteisiin rukouksiin, jotta rukouksessa kokeneet tukisivat kokemattomien rukousta. Tämä huomautus pätee monissa tapauksissa myös puolisoiden yhteisiin rukoushetkiin. Tämä on muistettava silloin, kun järjestää rukouksia lasten kanssa.
Yhteinen rukous, yhteinen rukoussääntö totuttaa ihmisen kurinalaisuuteen hengellisessä elämässä ja rukouksessa. Jos toinen puolisoista on heikko, hän saa tukea toisesta. Käymme kirkossa, koska henkilökohtaista rukoustamme tukee yhteinen rukous. Päivä teologisissa seminaareissa ja akatemioissa myös alkaa ja päättyy yhteiseen rukoukseen. Yhteinen rukous on myös yhteiselämäluostarien vankka perusta. Jopa Jeesuksen Rukous suoritetaan paikoittain yhdessä, sillä se, kuten kokeneet ohjaajat sanovat, luo hengellistä veljeyttä Kristuksessa.
Ulkoinen puheella tapahtuva rukous kotona tai kirkossa, on vain rukouksen muoto. Rukouksen olemus, sielu on ihmisen mielessä ja sydämessä.
Pyhä Feofan Erakko kirjoitti: "Meidän rukoussäännöt, kotikäyttöön koottujen rukouksien sanat ovat Jumalaan puoleen kääntyneen mielen tuottamia. Niiden lukija, jos hän on edes vähän tarkkaavainen, ei voi välttää sitä että hänen oma mielensä kääntyisi Jumalan puoleen, ellei hän lue niitä täysin piitamattomalla tavalla.
Puolisoiden olisi hyvä vuorotella äänen lukemisessa, kun he lukevat yhdessä päivittäisen rukoussäännön. Vuorottelu voi tapahtua eri päivinä tai rukoussäännön eri osien mukaan. Tämä luo tasavertaisuutta rukouksessa ja aktivoi molempien mielen rukouksen. Tästä voi poiketa pappien perheissä, joissa aviomies lausuu vain ensimmäisen ja viimeisen doksologin, ja tarvittaessa tilapäisesti perheissä, joissa toinen puolisoista on vasta-alkaja.
Toinen vastalause puolisoiden yhteistä rukoussääntöä vastaan on seuraava: rukous on ihmisen henkilökohtainen yhteydenpito Jumalan kanssa, intiimimpiä ihmisen kokemuksia - rukouskokemus on hyvin yksilöllinen, rukous toisen kanssa heikentää omaa rukoustunnetta. Tämän vastalauseen kuule useimmiten nuorilta papeilta, harvemmin maallikoilta. Tällainen näkemys syntyy, kun toinen puolisoista on, kuten hänestä näyttää, kokeneempi rukouksessa. Apostolin sanat kohdistuvat tätä väitettä vastaan. Pietari: "Miehet, kohdelkaa vaimojanne viisaasti ja osoittakaa heille kunniaa elämän armon perillisinä, jottei rukouksenne estyisi" (1. Piet. 3:7).
Hengellisessä ja fyysisessä ykseydessä elettäessä yksi ei voi kasvaa henkisesti ilman toisen kasvua ja tukea. Eräs edesmennyt pappi myönsi: "Tajusin, että jos menen eteenpäin ja vaimoni jää jälkeen, hän vetää minutkin takaisin ja toisinpäin." Joissain tapauksissa tapahtuu miehen ja vaimon hengellinen ero, ja avioliitto muuttuu yhteiselämäksi saman katon alla. Tämä vaikuttaa väistämättä koko perheen ilmapiiriin.
Kun rukoustarpeet kasvavat, yhteisen rukouksen ei pitäisi mitätöidä kunkin puolison henkilökohtaista rukousta. Yhteisessä rukoussäännössä, kuten kirkossakin, jokainen rukoilee jonkin verran omalla tavallaan ja on yhteydessä Jumalaan persoonallisesti, mutta samaan aikaan yhdessä. Yhteinen rukous ei kuitenkaan korvaa henkilökohtaista rukousta päivän aikana. Aikaisemmin noussut puolison rukous voi edeltää yhteistä rukoussääntöä, kuten papin proskomidirukoukset ennen liturgiaa edeltävät yhteistä kansan kanssa vietettyä liturgiaa.
Kun perheessä on vauvoja, yhteinen rukous on monesti mahdollista vain kerran päivässä. Siksi yhteisen rukouksen perinne ja käytäntö on syytä yrittää kehittää ennen tätä tilannetta (vauvojen saapumista).
Kerran kuulin seuraavaa: "Emme rukoile yhdessä, koska sanotaan, että vaarallisin asia on muodollinen rukous." Muodollisuus rukouksessa on vaara, joka uhkaa yhtä lailla yksin rukoilevia, täpötäydessä kirkossa seisovia tai perheensä kanssa kodin ikonin eteen kokoontuneita. Sinun täytyy taistella sitä vastaan ​​tahdonvoimalla ja itse rukouksella.
Kristityt ovat aina ymmärtäneet puolisoiden tarpeen rukoilla yhdessä. Tertullianuksen mukaan onnellisessa kristillisessä perheessä "puolisot rukoilevat yhdessä, polvistuvat yhdessä, paastoavat yhdessä, rohkaisevat ja ohjaavat toisiaan. He ovat tasavertaisia kirkossa ja yhteydessä Jumalan kanssa, he jakavat yhtälailla köyhyyden ja yltäkylläisyyden, heillä ei ole mitään salattua toisiltaan eivätkä he ole taakka toisilleen... He laulavat psalmeja yhdessä. Jeesus Kristus iloitsee nähdessään tällaisen kodinhoidon ja lähettää rauhansa tähän taloon ja asuu siinä heidän keskellään.”
Henkilökohtaisella rukouksella on oma tärkeä paikkansa papin elämässä: tavallisten aamu- ja iltarukouset lisäksi hän lukee usein (joskus jopa päivittäin) rukoussäännön ennen liturgiaa, rukouksia hengellisten lastensa puolesta, ei vain kirkossa, vaan myös kotona; rukoukset pyhille, Jumalanäidille ja Pyhälle Kolminaisuudelle. Ne ovat monimuotoisia: akatistoksia, kanoneita, rukouspalveluksia. Seurakunnan papilla on erityinen elämänrytmi, joka poikkeaa muiden perheenjäsenten elämänrytmistä. Tämä tekee erityisen tärkeäksi mahdollisuuksien mukaan järjestää yhteisiä perheen rukouspalveluksia ja jopa aviomiehen ja isän johtamia jumalanpalveluksia (tarkemmin tästä aiheesta luvussa ”Papin perhe ja koti”).
Puolisoiden yhteiset kodin rukoukset tulevat meille elämän esimerkkeinä kristinuskon varhaisesta historiasta. Rukouksellisessa yhteydessä et vain tiedosta, vaan saatat myös syvällisesti kokea puolisosi armontäyttämän elämän perillisenä, elämän joka alkaa täällä maan päällä.
Avioliiton ja kodin rukousten sisältö ja muodot voivat olla hyvin erilaisia. Ne määräytyvät henkisten tarpeiden, aviomiehen ja vaimon uskonnollisen kokemuksen sekä perheen tai sen läheisten kokemien elämäntapahtumien perusteella.
Maallikon päivittäisen rukouksellisen elämän perusta on aamu- ja iltarukoukset. Joskus kuitenkin elämäntilanteesta johtuen vain toisen näistä voi toimittaa yhdessä, kun taas toisesta tule erillään toimitettava. Tällainen yhden rukoussäännön yksin lukeminen, yleensä aamurukousten, tapahtuu väistämättä lapsen syntymän jälkeen: vaimo nukkuu yöheräämisten jälkeen, mies kiirehtii töihin. Päivittäisen rukoussäännön pitää olla suhteellisen lyhyt ollakseen iloa tuottava ja sopivan pituinen molempia puolisoita ajatellen. Vaimoa ei tarvitse väsyttää kanonien kuuntelemisella, joita aviomies-pappi lukee jne.
Vaikeuksien ja surun, ilon ja vaurauden päivinä tavallisten rukousten lisäksi sääntöön sisällytetään yhteisellä sopimuksella erityiset rukoukset. Tällaisia ​​tilaisuuksia voivat olla tuleva matka, synnytyksen odottaminen, lasten syntymä, asunnonhaku ja monet muut elämän tapahtumat sekä kiittäminen pyydetyn saamisesta.
Perheen ei pitäisi sulkeutua rukouksissaan vain itseensä. Perhe on osa Kirkkoa ja sen tulee rukoilla koko Kirkon ja sen johtajien, jäsenten, hengellisen isän sekä hänen perheensä ja ystäviensä puolesta. Yhteinen rukous jonkun puolesta ei auta ainoastaan tätä henkilöä, sillä kuten Vapahtaja sanoo: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa." (Matt. 18:19). Se siis edistää myös itse rukoilevien rakkauden lisääntymistä ja hengellistä lähentymistä. On hyödyllistä pitää yhteinen perheen muistelukirja. Se yhdistää puolisot yhteiseen rukoukseen ja aktiiviseen huolehtimiseen muista ihmisistä. On olemassa myös tapa rukoilla yhdessä sovittuna aikana ilman, että ollaan fyysisesti samassa paikassa.
Hengellisen kasvamisen myötä ja kirkollisten toimitusten tuntemisen kasvaessa on erittäin hyödyllistä järjestää kodin jumalanpalveluksia siinä määrin, kuin se on mahdollista ilman pappia. Tästä tule lisätietoa luvussa "Kodin jumalanpalvelukset".

Rukoilkaa yhdessä ja auttakoon Herra teitä rakentamaan kodin seurakuntianne.